10.Teema SUHTEELLISTA

Nyt onkin vähän epäselvää pitäsikö minun käsitellä Pingviinijäätelöä lähimarketin vaiko valiojäätelön kannalta. Uskon kuitenkin, että se lähimarketti keskittyy enemmänkin tälläiseen asiakasmarkkinointiin, kuin itse valmistaja Valiojäätelö, joka vain jälleenmyy tuotetta lähimarketeille, tietenkin voisin vetää ässän hihasta ja yrittää ajatella asiaa Valiojäätelön jäätelökioskien kannalta, en kuitenkaan tee niin. Lähimarketeilla on jo tarjota minulle erilaisia bonus-/plussa-/etukortteja, mutta se ei niinkään ole minuun keskitettyä asiakassuhdemarkkinointia, mahdollisuus on avoin kaikille, ja edut toteutuvat muissakin saman elintarvikeryhmän yrityksissä.

Asun kehä 3:n ulkopuolella elävän näkökulmasta katsottuna melkein Helsingin keskustassa, lähimmät elintarvikekaupat ovat siis pieniä lähikauppoja, jotka eivät voi edes lähteä kilpailemaan tuotevalikoimallaan isojen elintarvikejättien kanssa, paras ja melkein ainoa kilpailuetu on siis sijainti, itsekään en alakerran Alepaa tukisi, jos se ei sijaitsisi alakerrassa. Näin ollen mitään ihmeellisiä etuuksia siis suhteiden säilyttämiseen ei tarvita, ihmiset joille juurikin tuo samainen Alepa sijaitsee lähimpänä, tulevat kyllä käyttämään sitä jokatapauksessa, ellei siellä nyrkistä silmään saa. Mitään etuuksia tai sen ihmeellisempiä erikoistarjouksia ei siis juuri minulle taida olla tarjolla enkä usko että on edes kehitteillä.

9.Teema HEIJASTUKSIA

En tiedä vaikuttaako sisäinen markkinointi esimerkiksi elintarvike kaupassa kassaneidin motivaatioon, vaikka kuinka hehkutettaisiin, että tavoitteenamme on olla markkinajohtaja jne.. Saa olla melkoinen kikka jos ilman palkankorotusta voi vaikuttaa niinkin päätösten ja vaikuttamisen kannalta vähäpätöisessä asemassa olevaan henkilöön kuin myyjään. Tietenkin jos jollain ihmeen konstilla sisäinen markkinointi itsessään saa kyseisen minua palvelevan kassaneidin motivaation pilviin ja hymyn huulille opastus ja asiakaspalvelukin sujuu luultavasti tehokkaammin sekä mieleen painuvammin.

8. Teema KÄTEVÄSTI KÄSILLÄ

Jos yleensäkin pohditaan sitä miten laajasti pingviinituutti tunnetaan Suomessa, saatavuudenkin täytyy olla laaja, kuten se sattuu olemaankin. Aiemmin mainitsin, että löytyy useimmiten K- sekä S-ryhmään kuuluvien kauppojen, sekä useimpien huoltoasemien ja kioskien pakastealtaista. Ulkoinen saatavuus siis erinomainen, varmasti jokainen tietää mihin suuntaa jos kyseistä tuotetta halajaa, jos elintarvikekaupat ehtivät sulkea ovensa ennen kuin jäätelöä tekee mieli nauttia, on siis vaihtoehtoina kioskit tai vaikkapa huoltoasemat, joista osa on auki 24/7, joten tämän paremmaksi ei ulkoinensaatavuus voi oikeastaan enään muuttua. Sisäinen saatavuus on vähintään yhtä selkeä, jokainen tietää että jäätelöt sijaitsevat kaikki hyvän vertailumahdollisuuden etäisyydellä pakastelaltaissa. Jäätelöt ovat myös lajiteltu poikkeuksetta niin, että yksittäiset jäätelöt ja jäätelöpakkaukset ovat vieläpä järjestettynä kaltaistensa joukkoon, tästä ei elämää jäätelön ystäville enään helpommaksi tehdä (jos nyt kuitenkin unohdetaan ne jäätelöautot).

7. Teema POLITIKOINTIA

Jos jäätelömarkkinoiden volyymihinnoittellut jäätelötuutit olisivat pirkkatuutit ja spartuutit, silloin pingviinituuttia voisi kutsua vakiohinnoitelluksi, itse näkisin sen niin, että pingviinituutin hintaa ei kannattaisikaan laskea samalle tasolle, kuin tuuttien joihin hintaa vertasin, pingviinituutilla on kuitenkin edelleen klassikkomaine ja maku on usein taattu. Mikäli markkinaosuus tästä vielä jatkaa laskuaan (mikä olisi puolestani suotavaa) en usko, että edes hintatasonlasku saa tuotetta paremmin myydyksi, sillä olen nimittäin asian ymmärtänyt niin, että kun Nestle upotti näppinsä peliin, markkinaosuus pieneni. Eikä Nestlen boikotoijia saa ostamaan Nestlen tuotteita, ellei siitä ole todellista vahinkoa yritykselle.

Kuvitellaan tilanne, että valiojäätelöä tuottaisi vielä Valio, vaikka valion pingviinijäätelö maksaisi muutamat kymmenet sentit enemmän, kuin jäätelömarkkinoiden volyymihinnoitelluimmat tuotteet, kuluttaisin rahat pingviiniin. Se pohjautuu varmaan alitajuisesti imagoon (pingviinillä oli mielestäni melko laadukas imago), mutta enimmäkseen siihen, että Valion jäätelöt olivat aina se "varma nakki" maunkin kannalta.

6. Teema NÄIN MINUUN OSUTAAN

Tehtävät vain hankaloituvat, omatunto alkoi kolkuttamaan tuotteen vaihdon puolesta, eihän se ole nykyään läheinen kuluttajapersoonalleni, eli minulle, taidan keskittyä pohtimaan miten tuotteen markkinointiviestintä mahtoi taannoin toimia.

Kuten aiemman aiheen aikana totesin pingviinituutin mainoksia pyörii ainakin ulkona, lehdissä ja tv:ssä. Itselle on ainakin parhaiten jäänyt mieleen se suloinen tv-mainos, jossa pingviini nöyrästi vain ikäänkuin muistuttaa olemassa olostaan. Tv-ruutuun koputtava pingviini, joka muistuttaa itsestään kirjottamalla huurustamaansa lasiin "hei, minä täällä" on ehkä omasta mielestäni sympaattisin ja inhimillisin mainos tv:ssä, jonka muistan. Loistava markkinointikikka ja varmasti moni muukin muistaa kyseisen mainoksen juuri sympaattisesta tai vastaavasta syystä.

Ulkomainonnasta näin äkkiseltään painuu mieleen iso pingviini-liikemerkki mainospylväässä. Kyseinen mainos ei sinäänsä herätä haluja jäätelöön, mutta tuo kyllä mieleen valmistajan, jos jäätelön ulkomainonnan haluaisi muuttaa juuri minun katseeni kiinnittäväksi, sen täytyisi kohdistua johonkin herkulliseen kuvaan siitä itsestään, ei pakkauksista tai brändeistä. Jos kahta aiempaa esimerkkiä lähtee vertailemaan, tv:ssä pyörinyt pingviini-mainos vie ehdottomasti voiton, tunnelmalla mm. huuruisuudella ja animoidulla hellyyttävällä pingviinillä jäätelö taas on kautta rantain onnistuttu tuomaan mieleen. Mainos vieläkin toimisi, ellen sattuisi tietämään että omistaja toimii kaikkea muuta, kuin sympaattinen ja inhimillinen yritys.

5.Teema TÄMÄ ON MINUN

Ydintuotteena pingviinituutti. Avustavina osina päällimmäisenä tietenkin pakkaus, pakkaus on paperia, näin sen kierrättyvyyskin on otettu ihan tyydyttävästi huomioon, vaikka en koskaa olekaan nähnyt kenenkään puddottavan sitä paperinkeräykseen. Se on tehty mielyttävän näköiseksi, muotoilu kädelle sopivaksi. Pingviinituutin laatu on mielestäni ollut ainakin siihen asti hyvä kun itse sitä käytin. Ominaisuuksiksi luulisin luokiteltavan monet eri maut, jotka ovat tuotettu onnistuneesti ja suosituimmat ovatkin säilyneet markkinoilla pitkään. Pingviinituutti on valiojäätelön brändi, jonka siis omistaa tätä nykyä Nestle.

Jos tuote on pilaantunut, omista kokemuksista ainakin voin sanoa, että asiakaspalveluun soittamalla tuote korvaattiin erinomaisesti toimittamalla uusi pakkaus tilalle, tuskin kuitenkaan yksittäisiä tuutteja ruvetaan postittamaan, mahdollisesti saatetaan maksaa tuotteen arvoinen rahallinen korvaus, vaikka nyt liikutaankin niin pienissä summissa etten itse ainakaan lähtisi asiakaspalvelua häiritsemään. Tuotteen saanti on erinomainen, löytyy usein sekä S-, että K-ryhmän pakastealtaista.

Entinen Valion pingviini on Suomessa jäätelön ikoni, se on ehdottomasti brändi, brändinä vieläpä klassikko ja voisi olettaa, että se on kohdistettu tavoittamaan varsinkin lapset, vaikka eiköhän se nykään tavoita jokaisen. Brändi näkyy televisiossa, lehdissä ja ulkomainonnassa, Suomessa eläessä tätä brändiä ei pääse pakoon, se on niinsanotusti pakko tunnistaa.

4.Teema SEGMENTOINTISTRATEGIA

Valiojäätelö on rekisteröity Valio Oyj:n nimiin, mutta kuten edellisestä teemasta varmaan jo ilmeni, sitä valmistaa Nestle. Olen kuullut väitettävän, että kauppa on vähentänyt tuotemerkin markkinaosuutta, joka on uuden omistajan ansiosta omasta mielestä lähes positiivista.

Pingviinituutin segmentoinnin selvittelyyn täytyneekin vähän käyttää aikaa, koska kaupaksi se kuitenkin menee kaikenikäisille, mutta jos nyt varsinaista pääsegmentoitumista aletaan pohtimaan niin eiköhän se kohde löydy sieltä lapsista. Mainoksissa käytetään lapsia houkuttelevasti animoitua pingviiniä ja ainakin muutama vuosi sitten mainoksissakin käytettiin lähinnä vain lapsia, nykyään olen sattunut bongaamaan muutaman mainoksen joista löytyy sama pingviini, mutta sen seurapiirihain olemukseen ei olekaan repsahtanut lapsi vaan aikuinen. En tiedä merkitseekö se kuitenkaan yritystä muuttaa pääsegmenttiään, tuskimpa.

Uskon että niin kauan kuin liikemerkkinä toimii sama pingviini segmentointi kohdistuu pääosiltaan automaattisesti lapsiin, mutta idea tuskin on kuitenkaan saada pelkästään lapsia kuluttamaan vähäisiä viikkorahojaan jäätelöön, vaan nimenomaan siinä, että lapset toivoisivat kyseistä tuotetta kauppalistan jatkeeksi ja ilmeisen hyvin on homma toiminutkin.

Näkisin asian kuitenkin siinä valossa, että kyseessä on sen sarjan tuote jolle ei mainosten sisällöllä ei ole paljoa merkitystä, kuhan mainoksia vain putkahtelee medioissa vain sopivin välein, no ehkäpä juuri sen verran merkitystä että se hassun hauska pingviini jää mieliin. Jäätelöaltaalla vain harvoin itsellä ainakaan lapsena pyöri mainokset mielessä, sisältö sen asian ratkaisi.

3.Teema TÄLLÄINEN OLEN

Hyvin harvoin tuntuu siltä, että on oikeasti aikaa touhuta jotain niinsanotusti tarpeetonta/huoletonta/kiireetöntä, joka johtaisi niinkutsuttuun rentoutumiseen, jolle normaalisti oman sukupuoleni (naiset) edustajat järjestävät aikaa vaikka väkisin. Jos en ole töissä, olen koulussa, jos sattuu olemaan viikonloppu, niin ainakin tämän kevään aikana koulutyöt ovat pitäneet minut perjantaisin kotosalla, toki on välillä saattanut puhelin pirahtaa vastustamattoman lähibaarikierroksen merkeissä ja kyllä, usein olen sortunut, jonka seurauksena myös lauantai aamupäivät istun tukevasti tietokoneen ääressä näpyttelemässä blogia tai muuta vastaavaa. Tästä kaikesta päättelisi, että päivisin töissä ansaitut fyrkat eivät mitenkään voisi päästä loppumaan, ennen seuraavaa tilipäivää kummasti ne vain kuluu, usein loppuu keskenkin.

Suurimmat rahareikäni ovat erityisesti ruoka, lähinnä vain sen takia, että ostan usein sijainnin takia, enkä välttämättä ehdi tarkkailemaan hintoja ja isoa roolia esittää ehdottomasti myös että olen toinen osapuoli lapsettomasta nuoresta parista, jolla on kahdet tulot. Hoidamme siis ostokset vuorotellen ja täytyy myöntää, etten yksin eläessäni olisi saanut millään kulutetuksi ruokaan sellaisia summia, edes puolitettuna. Toinen suuri rahareikäni on mallasjuomat, joita ilman valitettavasti en pysty viikonloppua viettämään. Hypätään enempää selittelemättä niiden yli, koska se tuntuu olevan aivan normaali ellei itsestäänselvä käytäntö ikäluokassani (20), ja sitä ympäröivillä luokilla. Rahaa menee yllämainituista seikoista huolimatta kuitenkin säästöön ja jos sille päälle satun sitä menee reilustikin.

Arvot ja asenteet tosiaan pääsevät vetämään isoa roolia ostopäätöksissäni, että en käytä punaista lihaa ja kun käyn ostoksilla ajan kanssa kiinnitän mahdollisimman paljon huomiota merkkeihin ja tuotteiden egologisuuteen. Merkeillä tässä kohtaa viittasin yrityksen rehellisyyteen, en mielelläni tue ns. ylikansallisia yrityksiä ja jos kehittäisimme jonkin näköisen pystysuoran janan koskien esimerkiksi juuri eri yritysten rehellisyyttä, eettisyyttä ja egologisuutta, olisi Nestle varmasti vieläkin melko pohjalla (varmaan jokaiselle tuttu 1950-luvulla alkanut jupakka äidinmaidonkorvikkeista kehitysmaissa). Ylempänä väitin että aika ei meinaa millään riittää mihinkään, mutta tuotteiden eettisyyden miettiminen ei vie minulta aikaa, sillä ruokaostoksia tehdessä homma sujuu rutiinilla, ruoat ei paljoa vaihtele, koska kokkaamiseenkaan ei ole liikaa aikaa ja merkit joita en mielelläni suosi, löytyy muistista.

Kun hankin itselleni suuria ostoksia, innovatiivisuus on niinsanotusti mattimyöhäisten tasoa, mutta tarkoituksellisesti, koska tiedän että, uutuustuotteetkin sattuvat vanhentumaan kehityksen mukana ja hintataso romahtamaan, jonkun uudemman ja hienomman tieltä, sitä odotellessa. Saatan siis tilaanteesta riippuen olla erittäin pihikin, vaikka vapaa-illat ei pihistelyn merkitystä tunnekkaan.

Kuluttajana taidan kallistua jonkunlaiseksi universalistiksi, en todella näe itseäni aktivistina, mitä yllämainituista seikosta voisi päätellä, vaan hoidan mielestäni vain oman osuuteni ostoksia tehdessä, tämä pohjautuu mm. siihen, että omasta mielestäni kuluttaminen on yksi merkityksellisimmistä asioista, jolla vaikuttaa maailman menoon, äänestys on vähän kuin täytettäisiin sankoja vedellä toiseen laitettaisiin 1000 litraa ja toiseen 1001 litraa, kuka huomaisi eron?

Tarkastelen lähemmin Valion jäätelöistä sanotaan vaikka pingviinituutin, maulla ei niin merkitystä. Tuote ei siis enään ole läheinen, enkä kyseistä tuotetta enään osta, syy miksi valitsin tuotteen on seuraavanlainen. Kuumina kesäpäivinä jäätelö tunnetusti maistui. Valiojäätelön, ainoana perin suomalaisena jäätelöntuottajana, osti vuoden 2004? (uutisesta on aikaa) keväänä Nestle. Aiemmin mainitsin tuntevani kaunaa tätä surullisenkuuluisaa suuryritystä kohtaan, jonka johdosta en enään voi hyvällä omatunnolla syödä valiojäätelöäkään, sinne meni viimeinenkin suhteellisen rehellinen jäätelöbisnes suomesta (lukuunottamatta vaikeasti tavoiteltavaa Helsingin jäätelöä). Eli sanotaanko nyt tiivistettynä näin, että kesät kuluu suhteellisen nihkeästi ilman jäätelöä. täytynee keksiä joku jäätelöä vastaava viilentävä herkku tulevalle kesälle, tai hakea kaupasta aineet ja ruveta kokkaamaan jäätelöä.

2.Teema YMPÄRISTÖSTÄ YMMÄLLÄÄN

Otan syyniin erikoislevykaupan Helsingin Punavuoresta, joka kantaa nimeä Lifesaver Records Oy, asia tällä kertaa koskee kyseisen yrityksen markkinointiympäristöä.

Lifesaverin tavoittelemat, ilmeisen hyvin tavoitteeseen päässeet, markkinat kantavat yksilöllisempää nimitystä kuluttajamarkkinat. Potentiaalisia ostajia päivittäin ilmeisesti riittää, mitä nyt itsekin liikkeessä satunnaisesti pyörähdän, aina löytyy asiakkaita vähintään puolisen tusinaa, mikä nyt saa asiakkaille varatun noin 20 neliömetrin kokoisen tilan näyttämään jokseenkin täydeltä. Jos uskaltaisin päivittäistä levymyyntiä arvioida, veikkaisin että luku pyörii siinä 200 paikkeilla, säästyäkseni mustelmilta korostan sanaa veikata..

Kysyntä perustuu lähinnä vinyylien keräilijöiden ja musiikin ystävien horjumattomaan suosioon, koska alan liikkeitä on Helsingissä vain muutama pystyssä ja muualla Suomessa vieläkin harvemmin. Jokaisella alan liikkeellä tuntuu olevan melko vakiintunut kuluttajakunta ja yhtälailla satunnaisia ostajia, on kysyntä tällöin taattua ja tuottavaa. Mielestäni kysyntää tälläisille yrityksille on kasvattanut vinyylilevyjen suosion kasvu, joiden myyntiin esim. juuri Lifesaver on pääosin erikoistunut.

Kilpailevia yrityksiä on ollut tasaisesti Helsingissä koko yrityksen kuusivuotisen eliniän. Sijainnilla tuskin mikään näistä kilpailee, sillä kaikki ovat suhteellisen samanpituisen matkan päässä Helsingin keskustasta. Näistä melkein jokaisessa asioineena voin todeta, että kullakin tuntuu olevan pieniä, mutta huomattavia kilpailuetuja asiakkaita haaliessa. Esimerkiksi Lifesaver on ilmoittanut erikoisalueikseen soul, jazz, funk, house, disco, hip hop, elektron -tyylisuuntaisten levyjen myynnin, kun taas kilpaileva yritys Levykauppa keltainen jäänsärkijä on keskittynyt suppeammin funk, soul ja jazz- tyylisuuntiin, painoittaen enemmän rock-tyylisuuntaisia levyjä. Erikoisen levytarjonnansa lisäksi Lifesaver tarjoaa asiakkailleen, erityisesti epäkäytännöllisen matkan päässä liiketilasta asuville mahdollisuuden tilata levyjä postitse, joka on jo itsessään erityisen tuottava kilpailuetu, sillä tilastojen varjossa täytyy todeta, että maallakin kuunnellaan musiikkia.

Kutsuisin kilpailua kyseisellä (vinyyleihin kohdistuvan ja eritoten niinkutsuttuun mustaan musiikkiin erikoistuneen myynnin) alalla oligopoliksi, vaikka monopolikaan ei tunnu liian kaukauselta vaihtoehdolta (faktojen peitotessa tämän naurettavan ajatukseni vetäydyn kuitenkin väittämästä oitis), vaikka yrityksellä onkin kilpailijoita ja valtaosa vieläpä melkein naapurissa, silti mitään suurta kilpailua on todella vaikeaa ainakaan näin ulkopuolisen silmin havaita.

Väestö ja kulttuuri ovat Suomen rajojenkin sisäpuolella edenneet hieman etnisempään suuntaan viimeisien vuosikymmenten sisällä, ainakin Helsingissä siitä kertovat lisääntyneet itämäiset erikoisruokakaupat, afrikkahenkiset helykaupat ja miksei katukuvakin jos silmänsä pitää auki. Näin ollen on loogista että kysyntää on myös erikoislevykaupoille, sillä musiikilla näkyy olevan suuri vaikutus elämäntyyleihin. Aktivismi ja etnisyys näyttää vain jatkavan lisääntymistään, joten tuleivaisuuden näkymätkään eivät ihan sumuisilta näytä.

1.Teema MINÄ JA MARKKINOINTI

Markkinoinnin vaikutusta on helpompi lähteä pohtimaan pelkän mainonnan ja myynnin saralta ja omakohtaista vaikutusta ns. kuluttajamarkkinoinnin saralta. Näin ollen markkinointia on todella hankalaa vältellä, vaikka usein mieli tekisikin. Kotiovessa on tarra, joka viestii, tai ainakin pitäisi viestiä, etten kuulu ilmaisjakelun ylimpiin ystäviin, silti lehtimainokset ja ilmaislehdet (jotka siis pursuavat lehtimainoksia) löytävät tiensä asuntooni. Hyvin harvoin on lehtimainokset jotka asuntooni ovat löytäneet, tullut luetuiksi/selatuiksi. Yleensä ne joutavat selaamattomina mielestäni niille kuuluvaan paikkaan, lehtiroskikseen.

En nykyään ehdi kovinkaan paljon tv:tä katselemaan eikä nykyaikaisen ns. rahastusohjelmiston vuoksi innostustakaan riittäisi. Kuulun siis tähän mitä ilmeisimmin laajaksi kasvaneeseen jenkki-roskaa inhoavaan ryhmään. Jonka ns. "jäsenet" suorastaan vihaavat näitä antikekseliäitä ohjelmia, joihin on pitänyt sisällyttää torstai-iltaisin neloselta näytettävän Lostin tapaan niin lento-onnettomuus, jääkarhut trooppisilla saarilla, muutaman Hollywood-tähden lemmenleikki ja seuraavaksi voisin olettaa dinosauruksetkin. Varmasti näiden kaikkien sisällyttäminen herättää ihmisten kiinnostuksen jo järjettömyydellään. Näin soppa on valmista syötäväksi ja ihmisten kiinnostus markkinoinnilla, joka ei jätä edes metrolla töihin kulkevaa rauhaan, on varmasti herätetty. Kerrassaan onnistunut osin markkinoinnilla aikaansaatu raha-sampo, sitä en voi kieltää, mutta ohjelman markkinointi tosiaan onnistui johdattamaan minutkin hyvin harhaan sillä seurasin sarjaa muutaman jakson, mitä lupaavimman aiheen: lento-onnettomuus ( niillä lähi-historiassa mässäiltiin medioissa melkoisesti) ja kiinnostavimman mainoksen ansiosta, jossa siis lupailtiin selviämistarinaa lento-onnettomuudessa, mutta kukaan ei maininnut että siihen sisältyisi myös yleisimpiä jenkki-tuotosten kliseitä.

Olen huomannut menneen talven aikana jättäneeni television omiin oloihinsa, tiedä sitten lieneekö yllä mainittu harhaanjohtavuus vaikuttaneen asiaan, tv-mainokset ovat ärsyttäneet läpi-elämän ja nykyään tuntuu että niille on annettu vain entistä enemmän aikaa ja tilaa. Kuten on jo kauan jauhettu on itsestäkin alkanut tuntua että mainokset ja media ovat alkaneet puuttua omaankin elämään, sanelemaan sääntöjä elämiseen ja luoneet kärjistettyjä luokituksia ihmisistä, joihin minunkin pitäisi mitä ilmeisimmin kuulua. Vaikka on sanottu että mainokset palvelisivat eniten kaikkia jos ne menisivät vain asiasta kiinnostuneille, yritykset säästäisivät rahaa ja kuluttajat ehkäpä hermoja, silti jossain alitajunnassa pullistelee ajatus, että media yrittää muokata meistä mieleistään, tietämättä itsekään ketä se tarkkaanottaen palvelisi, kuka siitä hyötyisi jos yksilöllisyys supistettaisiin olemattomiin.

Varmasti onnistuin antamaan kuvan itsestäni, että pidän markkinointia lähestulkoon negatiivisena haittana elämälleni, näin ei siis suinkaan ole, arvostan markkinoinnin tuomia mahdollisuuksia toteuttaa esim. hintavertailuja astumatta ollenkaan ovesta ulos.